Puhetta tunteella ja tosissaan

Kuva: Minni-hiiri (Heli Veripää, joulukuu 2012).

Helsingin Sanomissa oli lauantaina Ville Blåfieldin kirjoittama mielenkiintoinen essee nimellä "Päteminen ei riitä". Esseessä mietittiin minkälaisia suomalaiset ovat puhujina. Miksi suomalaisilla on ongelmia puheensa kanssa. Puhetaidon kouluttaja teologian tohtori Juhana Torkki esitti Puhevalta -kirjassaan seuraavaa: Emme osaa tehdä eroa puheen ja esitelmän välille ja meiltä puuttuu retoriikan tajua. Ville Blåfield toteaa, että suomalainen yhteiskunta on niin tasa-arvoinen, ettei uskalleta nousta yleisön yläpuolelle tai eteen. Puhumme passiivissa ja ilman tunnetta.

Radio Helsingissä oli tänään puhetoivekonsertti:   "Tämän puheen haluaisin kuulla.". 

Jäin miettimään kulttuurin merkitystä tavoissamme. Mielestäni rikkautta on olla oma itsensä.

Minkälaisen kuvan annan itsestäni puhujana?

Ajattelen itseäni puhujana erilaisissa tilanteissa: kouluttajana, esitelmöitsijänä, radiolähetyksissä ja kokouksissa. Olen työurani aikana joutunut erilaisiin tilanteisiin. Kuuntelijoita on ollut pienestä isoon ryhmään. Tärkeintä mielestäni on ollut, että tunnen asian, josta puhun. Koen puhumisen tärkeäksi ja kiinnostavaksi sekä haluan välittää asiani tärkeyden myös muille. Olen suunnitellut puheeni etukäteen huomioiden tulevan yleisöni. Olen aina jännittänyt esiintymistilanteita, mutta jännitys on vähentynyt mitä enemmän olen joutunut esiintymään. Koko olemukseni kuvaa minua puhujana, joten ulkoasuakaan ei voi unohtaa. Puhekin on vuorovaikutusta.

Hyviä ohjeita

Esitettävä asia on oltava ymmärrettävä, kiinnostava ja oikein muotoiltu. Luennon pahimpina esteinä ovat ajan, energian ja kärsivällisyyden puute. (Karmitsa, N., 2010). ”Kenestä tahansa voi tulla hyvä luennoitsija, jos kunnioittaa kuulijoitaan, on innostunut aiheestaan, malttaa valmistaa luentonsa ja opettelee tekniikan. Näyttelijän lahjoja ei tarvita. Riittää, kun on sanoma sanottavanaan ja osaa olla oma itsensä” (Pelkonen, R. 1995).

 

”Jotta kirjoittaisi (puhuisi) hyvin, on hallittava aihe täydellisesti; ja pohdittava sitä riittävästi, jotta voisi asettaa ajatuksensa kirkkaaseen järjestykseen, muodostaa niistä sarjan, jatkuvan ketjun, jonka jokainen rengas merkitsee ajatusta” (Leikola, A. 1986).

Luentoon on valmistauduttava kuulijoiden ehdoilla. ”Kuulijoiden ehdoilla -periaate sisältää neljä kultaista ohjetta: 1) Ota selvää, kenelle puhut, 2) kuvittele mielessäsi, mitä he odottavat, 3) harkitse tarkoin, mikä asiassa on tärkeää, ja 4) esittele luennossasi asioita – älä itseäsi.” (Pelkonen, R., 1995). ”Viestintä on tehokasta, kun kumpikin osapuoli kokee saaneensa viestintätilanteesta hyötyä” (Åberg, L, 1994).

Mielenkiintoista on miettiä luentoa James Careyn (1994) viestinnän määrittelyn kannalta: ”Viestintä on symboliprosessi, joka tuottaa, ylläpitää ja muuntaa yhteistä sosiaalista todellisuutta; Viestintä on yhteisyyden ylläpitämistä ja tuottamista. Viestintä on enemmän "konfirmaatiota" (vahvistamista, vakiinnuttamista) kuin informaatiota.”  Hyvänä luennoitsijana saa kuulijat motivoituneiksi ja he kokevat yhteenkuuluvuutta. Oikein hyvänä luennoitsijana saa aikaan jopa muutosta asenteissa.

Tärkeää on, että luennoitsija puhuu selkeästi ja tarpeeksi isolla äänellä. Esityksessä on muistettava myös motivointi, johdattelu, tauotus ja tärkeiden asioiden korostaminen. Jos sinut on kutsuttu puhujaksi, muita kiittää kutsusta. Huomioi edelliset esitykset ja oman esityksen kytkeminen niihin. Älä lue paperista tai dioilta, älä naksuta kynää, älä pidä käsiä taskussa, ja liiku, mutta älä liikaa. Katsele myös yleisöä. Jälkikeskustelussa vastaa rehellisesti ja siihen mitä kysytään. (Karmitsa, N,. 2010).

Kannattaa seurata hyviä luennoitsijoita. Mistä hyvän luennoitsijan tuntee?


Lisälukemista

Antti Mustakallio, Sana haltuun

 

Lähteet

Carey J., 1994. Viestintä kulttuurisesta näkökulmasta. Tiedotustutkimus,  17. vsk, nro 2, s. 81–97.

Karmitsa, N. 2010. Kuinka pitää hyvä tai erittäinhyvä esitelmä. Turun yliopisto, matematiikan laitos. 

Leikola A: Buffon: tyylistä. Parnasso 36: 193–197, 1986-

Pelkonen, R. 1995. Miten pidän luennon. LääketieteellinenAikakauskirja Duodecim. 

Tyysteri, L. 2009. Pikaohje Power Point –esityksen tekoon. 

Åberg, L., 1994. Riemua johtamiseen. Esimiehen viestintäopas.

Media mielessäin

  Kuva: Suomalainen elokuva televisiossa. (Heli Veripää)

Mediaan liittyvät asiat ovat olleet ajankohtaisia elämässäni kuluvan viikon aikana. Osallistuin Jyväskylän yliopiston järjestämään  Vallankumous mediassa - Mitä todella tapahtuu? -yleisöseminaariin sekä luin Janne Seppäsen & Esa Väliverrosen kirjoittaman kirjan Mediayhteiskunta.

Termejä:
media = vuorovaikutusta, sisältöjä (tuottamista ja käyttöä), viestintäteknologiaa
ubiikki yhteiskunta = jokapaikan tietotekniikka
kuratointi = sisällön keräilyä
jokapaikan journalismi =  reaaliaikaisia uutisvirtoja ja - pulsseja. Jokapaikan journalismi perustuu jokapaikan tietotekniikkaan, ennen kaikkea älypuhelimiin, mutta myös sosiaalisen median video-, kuva- ja tekstipalveluihin, kuten YouTubeen, Bambuseriin, Instagrammiin, Twitteriin tai - Facebookiin.(Lähde: Jokapaikan journalismi - facebook-sivut)

Vallankumous mediassa - Mitä todella tapahtuu? - yleisöseminaari
Puheenvuoroista jäi mieleen yleisöstä esitetty kysymys, mikä on vallankumous? Todettiin, että nyt eletään siirtymä-/seestymiskautta. Kaikki sisältö on annettu kaikkien saataville. Olisikin pitänyt erikoistua, tehdä parempaa sisältöä. Yhtenä muutoksena mainittiin niin sanottu mikromuutos, eli tavalliset ihmiset uskaltavat ottaa puheenvuoron. Haasteena edelleen on kuitenkin saada tavalliset kansalaiset osallistumaan. Media luo puheenaiheita ja toimittajille on tärkeää kiinnostavan sisällön tekeminen. Helsingin, Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen yhteistyönä valmistui äskettäin laaja yleisötutkimus, Kelluva kiinnostavuus -kirjan mukaan kiinnostavuus ei ole tekstin ominaisuus, vaan se syntyy vastaanottajan päässä ja hänen sosiaalisissa verkostoissaan. Edelleen kaivataan tietoa, näkökulmia ja tulkintoja ajankohtaisista asioista.

Mitä sitten tapahtuu mediassa:
- verkkolehtien kävijämäärät ovat kasvaneet jopa 10 % vuodessa
- sanomalehtien yhteistavoitettavuus kasvanut eri ikäryhmissä 87-97 %
- sisältökilpailu yhä kovempaa
- maailmalla uutisrobotteja
- eettisyys nousee uuteen arvoon
- uutisten rutiininomainen seuranta vähenee alle 45-vuotiaiden keskuudessa
- suosittelu on merkittävä asia
- TV "hajoaa"
- sosiaalinen media vie enemmän aikaa
- päivän lehti on lukulaitelehti
- Suomessa ilmestyy noin 200 lehteä
- Yhdysvalloissa paperin kulutus laskenut kolmanneksen huippuvuosista
- nopeus uutisoinnissa kasvaa
- koneiden välinen viestintä, mikä on ihmisen rooli?
- valokuvayhteiskunnan synty
- väärien tietojen levittäminen helppoa

Heräteltiin ajatusta, mitä ihminen loppujen lopuksi pystyy ottamaan vastaan. Jossain kulkee raja, kun informaatiota on niin paljon. Sosiaalisen median ja television yhdistämishankkeessa on todettu, että faktaa (kuvia, juttuja) saadaan paremmin yleisöltä. Yleisöltä saadaan arjen inhimillisyyttä.

Suomi on pieni maa ja todettiinkin, että suurin osa ihmisistä ei halua osallistua median tuottamiseen. Aktiivisten osallistujien määrä on pieni. Sosiaalisessa mediassa korostuu tyhjänpäiväiset, hauskat ja ei-koskettavat asiat. Perinteiselle medialle ja toimittajille on edelleen tilausta.

Mediayhteiskunta -kirja
Mielestäni kirja oli helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka on kiinnostunut mediayhteiskunnasta.

Otteita kirjasta:

Tieto on yhä pirstaloituneempaa ja yhä enemmän verkostoissa toimii yksilöt. Tarve olla verkottoinut kaiken aikaa, saattaa merkitä että olemme yhä enemmän yksin. Yksin olemisesta näyttää tulleen vaatimus sille, että voimme olla yhä enemmän yhdessä. Kirjailijat suosittelevat netistä ja televisiosta ajoittaista pidättäytymistä. Mistä mediapaaston nostattama tyhjyyden tunne kertoo?

Journalismin asema on haastettu. Journalismin rooli maailman tukitsijana, uutisten tuottajana ja julkisuuden portinvartijana on kyseenalaisettu. Internetin loputtomassa sisältövirrassa ammattimaisesti tuotettu journalismi muuttuu raaka-aineeksi. Uusia innovaatioita on kuitenkin syntymässä. Yksi on kuratointi, joka tuo esille lukijoita kiinnostavia mediasisältöjä ja jäsentää uutistulvaa. Toinen on uudet internet-sivut, jotka keskittyvät uutistarjonnan kommentointiin ja tulkintaan.

Sosiaalinen media tunnistaa, mitä käyttäjä hakee ja sosiaalinen media personoi tietoa. Tämä käytäntö auttaa karsimaan turhaa tietoa, mutta toisaalta ei haasta ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta. Yksilöt kiinnittäytyvät ja eristäytyvät omiin ryhmiinsä.

Kirjassa on tuotu esille globalisaation vaikutuksia. David Heldin mukaan viisi median uutta globaalia järjestystä kuvaavaa piirrettä on:
1. omistuksen lisääntyvä keskittyminen
2. siirtyminen julkisesta yksityiseen omistukseen
3. ylikansalliset organisaatiorakenteet
4. mediatuotteiden moninaistuminen ja
5. median uudet yritysjärjestelyt.

Mainonnan kohdeyleisöt pilkkoutuvat ja uudet verkkomainonnan strategiat käyttävät hyväkseen ihmisten perinteisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen elementtejä ja painottuvat ihmisten osallistumiseen.

Oma mielipide
Uhkakuva omasta mielestäni on omistuksen lisääntyvä keskittyminen, mainonnan kiinnittyminen yhä enemmän yksilöihin ja heidän käyttäytymiseensä. En viestijänä myöskään pidä siitä, että sisällön merkitys vähenee ja jakamisen merkitys kasvaa. Vaikka itsekin huomaan sortuvani sosiaalisessa mediassa jakamiskulttuuriin. Mietin myös, miten internet-maailmassa lukija tarkistaa tiedon paikkansapitävyyden ja luotettavuuden. Luotettavuus ja eettisyys ovatkin medialle tulevaisuudessa tärkeitä asioita.

Lohduttavaa kuitenkin on, että paikalliset kulttuurit näyttävät pitävän pintansa globalisaation keskellä. Suurin osa ihmisistä tukeutuu edelleen paikallisiin identiteetteihin ja vain harvat ovat kosmopoliitteja. Katso World Values -tutkimus.

Luen sekä paperi- että digilehteä ja käytän sosiaalista mediaa. Uutiset ovat paperilehdessä vanhoja, mutta paikallisia sekä taustoittavia ja laajempia sisältöjä on mukava lukea paperilehdestä.

Lisäluettavaa:

Mitä medialta odotetaan maineyhteiskunnassa? Jyväskylän yliopiston tutkimus

Ubiikki uutismediassa -hanke

Turo Uskali kirjoitti kirjan innovaatiojournalismista, Tuija Aallon blogi

Vallankumous mediassa -seminaarin osallistujien kommentteja, Piilotettu Aarre

Jyväskylän yliopiston verkkolehti Tiedonjyvä

YLE Uutiset - Minne menet media?

Vallankumous mediassa -tilaisuuden twiitit #JYjuhlii150

Projektiviestintä voi luoda uutta

  Kuva:Sorsat Kymijoella tammikuussa 2013. Kuvaaja: Heli Veripää

Viime viikolla katselin televisiosta muusikko Peter Gabrielin So-levyn tekemistä koskevan dokumentin. Levystä tuli jättimenestys. Pidän Gabrielin musiikista, mutta musiikin lisäksi dokumentissa seurattiin projektia. Projektia, jonka lopputuotteena eli päämääränä oli levy.

Ensin oli idea levystä, eli etukäteen mietitty tavoite. Tavoitteeseen pääsemiseksi Peter Gabriel vuokrasi maaseudulta kartanon, perusti viimeisintä tekniikkaa omaavan musiikkistudion ja palkkasi parhaita musiikin tekijöitä. Tiimissä mietittiin kappaleiden toteutus. Gabrielilla oli etukäteen jo idea, mutta sitä muokattiin ja haettiin täydellisyyttä. Aikaa kului monta kuukautta, eli kiirettä ei pidetty. Musiikissa ei pitäydytty yksistään ennalta totuttuun, vaan haettiin vaikutteita Afrikasta asti. Gabriel sai soittajan irti totutusta ja turvallisesta heittäytymällä tanssimaan afrikkalaista tanssia. Yksi työryhmän muusikoista uskalsi patistelemaan projektin vetäjää eli Peteriä, kun työ tuntui junnaavaan. Lopputuote mietittiin levyn nimeä myöten. So-nimi oli lyhyt, mieleenjäävä ja helposti toistettava. Dokumentissa todettiin, että ajankohta sattui olemaan levylle juuri sopiva. Sattumaakin saattaa olla jättimenestyksen takana.

Miksi kirjoitan viestinnän blogissani monisanaisesti levyn tekemisestä? Tietystikin siksi, että ihastuin  Peter Gabrielin projektiin. Tajusin, että jos haluaa aikaansaada jotakin ainutlaatuista ja hyvää, on siihen myös satsattava. Yhteistyö, normaaleista rajoista poikkeaminen, heittäytyminen, kokemus, suunnittelu ja viestintä ovat tärkeitä.

Projektiviestintä on vuorovaikutusta koko projektin ajan. Viestinnän avulla sitoutetaan, osallistutetaan, luodaan me-henkeä ja tiedotetaan. Hyvä viestintä saa osallistujat innostumaan, tekemään ja jopa luomaan uutta. Eikä suunnittelua, ohjeistusta, arviointia ja seurantaakaan saa unohtaa.

Lisätietoa projektiviestinnästä:

Hankeviestintä on väliinputoaja

Suomalainen projektinhallintablogi

Tutkimus, muutosviestinnän rooli projekteissa

Communication can help E-Governance

Photograph: Heli Veripää 4.2.2013

E-Governance include E-Democracy and E-Government.

E-Democracy: Efforts that aim to increase the involvement of citizens in the political decision-making through new information and communication technologies.
E-Government: Individuals and clients or consumers make use of public services via the internet and related technologies (Christensen, H. 2012. E-democracy in Finnish municipalities).


Communication can help E-Governance. My proposals:

• Have an integrated communication strategy
• Bring forward the story of organization
• Follow and know what will happen outside and inside of your organization
• Be ready to change by using change communication
• Have a good think tanks 
• Build capacities
• Know your customers and employeers
• Be there where is your customers
• Take part/collaborate
• Inform your customers and employeers of opportunities for participation
• Make sure the quality and reliability of information
• Let your customers know what has happened to their proposals and feedback
• Use new communication technologies
• Guide and educate users of new communication technologies

Further reading:

United Nations E-Government Survey 2012

The E-democracy of Finnish municipalities has room for development (The City of Turku Urban Research and Statistics Unit)

e-Governance Academy 

Governments for the Future (Sitra)